Vastaus: Toimintaperiaate on erilainen. Käytännössä AB-luokassa hyötysuhde on huonompi, mutta äänenlaatu parempi.
AB-luokan vahvistimissa on hyötysuhde noin 50-60 %. D-luokassa hyötysuhde on noin 75-80 %. D-luokan hyvä puoli on parempi hyötysuhde, mutta puutteena huono korkeampien äänien toisto. Siksi D-luokan vahvistimia on käytännössä vain subwoofervahvistimina. AB-luokka taas toistaa myös korkeat äänet kunnolla ja niissä on yleensä pienempi särö kuin D-luokan koneissa. Subwoofer-käytössä D-luokan suurempi särö ei haittaa, koska matalilla äänillä särö voi olla moninkertainen ylempiin ääniin verrattuna, ennen kuin se on kuultavissa. T-luokan vahvistimia markkinoilla on todella vähän, mutta mahdollista on, että ne yleistyvät lähivuosina.

Vastaus: Ei. Paremmuus riippuu käyttötarkoituksesta.
Suurin osa vahvistimista tehdään 4 ohmiin stabiileiksi monokäytössä, stereona ne kestävät 2 ohmin kuormaa. Tämä johtuu siitä, että suurin osa kaiuttimista on nimellisimpedanssiltaan 4 ohmin kaiuttimia. Pääkaiutinkäytössä ei yleenä saavuteta mitään hyötyä matalien kuormien kestolla. Subwooferkäytössä taas voi olla hyötyä matalamman kuorman kestävästä vahvistimesta. Hyötyä on silloin, mikäli halutaan kytkeä useita subwoofereita tai elementtejä, missä on useampi puhekela kuin yksi. Jos käytetään yhtä 4 ohmin kelalla olevaa subwooferia, on järkevintä ostaa 4 ohmin kuormaan suunniteltu vahvistin, koska siitä saadaan todennäköisesti paras teho ko. kuormaan suhteessa hintaan ja laatuun. Jos taas halutaan kytkeä vaikka kaksi tuplakelaista ( 4+4 ) elementtiä, kannattaa valita 1 ohmin kuormaan stabiili D-luokan pääte, koska tällöin tehoa saadaan ko. kuormaan todennäköisimmin eniten suhteessa hintaan. Koska kytkentävaihtoehtoja ja erilaisia elementtejä on markkinoilla niin paljon, niin vahvistimen valinnassa kannatta kysyä neuvoa liikkeestä, josta on vahvistinta hankkimassa.

Vastaus 1: Tarkista vahvistimen suositeltu impedanssi ja siihen kytkettyjen kaiutinten impedanssi.
On hyvin yleistä, että vahvistimiin kytketään vääriä liian alhaisia kaiutinkuormia ja ajatellaan, että kyllähän sen nyt pitää tämä kestää. VAHVISTINTEN SUOSITELTUJA KAIUTINKUORMIA TULEE NOUDATTAA! Liian alhainen impedanssi rasittaa laitetta ja paukuttaa suojapiirejä päälle jatkuvasti. Ennemmin tai myöhemmin joku osa saattaa pettää. Ei kannata ostaa 4 ohmin kuormaan tehtyä vahvistinta soittamaan rinnankytkettynä neljää subwooferia, koska yhdistelmä ei tule toimimaan kunnolla.

Vastaus 2: Tarkista virtajohdot ja maadoitus.
Liian pienet virtajohdot ja maajohdot saavat aikaan sen, että vahvistin ei saa tarpeeksi virtaa toimiakseen kunnolla. Käytä riittävän paksuja kaapeleita ja kunnollisia liittimiä. Puhdista aina asennusta tehdessäsi kunnolla maakaapelin kiinnityspiste ja kiinnitä se siten, että se ei pääse auton tärinässä löystymään. Kannattaa puhdistaa myös akun kengät ja auton akun maadoituspiste rungossa kunnolla. Monesti saadaan parempi virrankulku vaihtamalla laturin ja akun välinen kaapeli paksumpaan. Myös akun ja auton rungon välisen maakapelin vaihto voi auttaa. Isot vahvistimet vaativat paljon virtaa ja auton omia kaapeleita ei ole mitoitettu vastaamaan tähän tarpeeseen. Siksi auton omien johtojen päivitys auttaa. Jos akunnavat hapettuvat nopeasti, se on yleensä merkki siitä, että kontaktit ovat huonoja.

Vastaus 3: Varmista, että vahvistin on asennettu oikein päin, eikä ylösalaisin!
Suuressa osassa vahvistimia luotetaan pasiiviseen jäähdytykseen. Tällä tarkoitetaan sitä, että laitteessa ei ole esimerkiksi termostaattiohjattua tuuletinta. Siksi on tärkeää, että vahvistin asennetaan oikein päin autoon. Jos lämmin ilma ei pääse nousemaan ylöspäin vahvsitimesta kuten suunnittelijat ovat ajatelleet, laite todennäköisesti kuumuu liikaa.

Vastaus 4: Varmista, että vahvistimen ympärillä ilma pääsee vaihtumaan.
Jos suuri vahvistin asennetaan ahtaaseen paikkaan ( esim. takapenkin alle ) voi olla, ettei sen ympärillä pääse ilma vaihtumaan riittävästi. Huono ilmanvaihto aiheuttaa ylikuumenemista.

Vastaus: Jakamaan erilaisille kaiuttimille vain ne äänet, mitä se kykenee toistamaan.
Alipäästösuodinta ( LP, Lowpass, tms ) käytetään yleisimmin leikkaamaan korkeat äänet pois subwooferilta. Sopiva säätö riippuu kaiuttimesta ja sen kotelosta, autosta, kuuntelijan mieltymyksistä jne. Ylipäästösuodinta ( HP, Highpass tms ) käytetään yleisimmin leikkaamaan matalat äänet pois pääkaiuttimilta. Sopiva säätö on tapauskohtainen. Matalien äänien leikkaaminen pois pääkaiuttimilta parantaa niiden tehonkestoa ja ääntä, koska bassoääniä pienten kaiutinten on vaikeampi toistaa. Isommissa aktiivisissa järjestelmissä käytetään suotimia myös midbassojen ja keskiäänten kanssa.

Vastaus: Ylipäästösuodin, jota yleensä käytetään subwooferin kanssa.
Subsonic-suodin on ylipäästösuodin, jonka tarkoitus on leikata subwooferilta kaikkein matalimmat taajuudet pois. Erityisesti refleksikoteloitujen subwoofereiden kanssa Subsonic on hyödyllinen. Sillä suojellaan subwooferia liikeradan ylittymiseltä. Refleksikotelon kanssa Subsonic-suodin säädetään leikkaamaan heti viritystaajuuden alapuolelta. Suljettujen koteloiden kanssa voidaan käyttää vaikka 20-25 Hz säätöä.

Vastaus: Linjamuuntimella. EI SUORAAN KAIUTINJOHTOJA KÄYTTÄMÄLLÄ!
Jos vahvistimessa ei ole erillistä HighInput-liitäntää, niin tällöin ainoa oikea tapa kytkeä se soittimeen ilman RCA-lähtöjä on asentaa väliin linjamuunnin. Muunnin muuttaa kaiutinjohdoissa kulkevan signaalin sopivaksi RCA-linjoihin. Ilman tällaista muunninta kaiutinjohtojen kytkeminen RCA-liitäntään voi hajottaa sekä soittimen, että vahvistimen.

Vastaus: Kyllä. RCA-haaroittimia käyttäen.
RCA-haaroittimia käyttäen voidaan yhteen linjalähtöön kytkeä useampi vahvistin. Tästä ei ole laitteille vaaraa.

Vastaus: Ainakin kolmelle. Apuna voidaan käyttää relettä.
Soittimien antama herätevirta on yleensä noin 500 mA, eli noin ½ ampeeria. Tästä saadaan yleensä riittävästi herätevirtaa kolmelle laitteelle. Mikäli laitteita on useampi, kannattaa kytkeä järjestelmä siten, että asennetaan esim. tavallinen valorele, jota ohjataan soittimen herätevirralla. Releestä taas saadaan herätevirtaa vaikka usealle kymmenelle laitteelle.

Vastaus: Vahvistin kytketään samanaikaisesti monoksi ja stereoksi.
TriMode-kytkentä oli suosittu 80- ja 90-lukujen taitteessa, kun autovahvistimet olivat vielä erittäin kalliita. Kahteen kanavaan kytkettiin stereona pääkaiuttimet ja monona subwoofer. Tämä kytkentä vaatii kunnolla toimiakseen hyvän ja sopivan passiivisen jakosuotimen. TriMode-suotimiakin on ollut myynnissä, mutta niitä voi olla vaikea enää löytää. Helpommalla saa paremman lopputuloksen, kun ostaa enemmän vahvistinkanavia ja kytkee subwooferin ja pääkaiuttimet eri kanaviin.

Vastaus: RMS-teho on ainoa vertailukelpoinen ilmoitus. Muilla ei ole mitään merkitystä.
Vahvistinvalmistajissa ( varsinkin halpislaitteissa ) on paljon sellaisia jotka ilmottavat suurilla numeroilla laitteen päällä ja pakkauksissa mitä hullumpia PeakSuperHyperPower-lukemia. Näillä ei ole kuitenkaan mitään merkitystä, koska ne on voitu ilmoittaa aivan erilaisilla mittaustavoilla ja monesti nämä lukemat ovat jopa täysin hatusta vedettyjä. RMS-teho on se lukema, mitä kannattaa käyttää vertailukohtana vahvistimien tehoja vertaillessa.

Vastaus: Tehot on ilmoitettu eri tavalla. Toinen on todellinen, toinen on keksitty lukema.
Edelliseen vastaukseen viitaten. On olemassa monenlaisia vahvistimia ja tehoilmoituksia. Jos laite on mystisen halpa ( ja ehkä pienikokoinenkin ) sen tehoilmoitus on todennäköisesti täyttä potaskaa. Kämmenen kokoista 200 watin vahvistinta 25 euron hintaan ei ole olemassa. Tässä kannattaa käyttää maalaisjärkeä.